Pääkirjoitus: Tekopyhyyden univormu

Kun on partiopaita päällä ja huivi kaulassa, täytyy katsoa mitä tekee, miten käyttäytyy ja mihin menee. Blaa blaa. 

Itsenäisyyspäivänä partiolaiset osallistuvat Helsingissä Tähtitorninmäen lipunnostoon. Tilaisuuden järjestää Suomalaisuuden Liitto, joka ajaa Suomen muuttamista virallisesti yksikieliseksi maaksi. Näiden yksikielisten ja umpimielisten ihmisten joukossako haluamme partioasussa seisoa, tällaisen itsenäisyyden ja veteraanien kunnioituksen kaapuun verhotun kiihkoilun puolesta?

Tampereella Mannerheim-solkien saajat viedään kunniakäynnille Mannerheimin patsaalle. Mannerheim on siinä kuvattuna vuoden 1918 sota-asussa, ja patsas paikalla, jossa valkoisten ylipäällikkö tuon vuoden huhtikuussa tarkkaili Tampereen valtausta. 

Patsaan vieressä aikanaan merkki rinnassa seisoessani mieleeni tuli kohtaus Lauri Viidan Moreenista. Pikkupoika juoksee puurokattilan kanssa viemään punavankileirillä olevalle isälleen ruokaa. Muistin myös oman lukioni, joka sisällissodassa oli punaisten viimeisiä linnakkeita. Ja jonka kellarissa ovat istuneet valkoiset vangit. Ja tämän tappamisen toisen osapuolen johtajan patsaan juurella me partiolaiset nyt teemme kunniaa. Tekopyhää tämän jälkeen miettiä, miksi partiolla on oikeistolainen maine, miksi punaisen kaupungin kaikkien asukkaiden lapset eivät ole kokeneet voivansa liittyä partioon. Miksi me yhä 2000-luvulla jatkamme tällaista?

Kuitenkin me tekopyhät partiolaiset olemme muka niin tarkkoja siitä, mitä partioasussa saa ja ei saa tehdä. Ettei mene maine. Kaljaa ei saa juoda partiohuivi kaulassa, mutta yksikielisen Suomen puolesta lähdemme kyllä nostamaan lippua. Itse valitsisin näistä mieluummin sen kaljan.

Teksti: Aino Öhman, kuva: Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi-lehden päätoimittaja.

Kommentit

Kommenttien lukemisen asetukset

Valitse, kuinka kommentit näytetään ja klikkaa "Tallenna asetukset".

Valaise meitä tyhmempiä; minkälaisia äärioikeistolaisia tapoja partiossa oikein on? En ole vielä sellaisiin noin 18-vuoden "partiourallani" törmännyt.

Kyllä Suomessa pitää pärjätä suomen kielellä. Kaksikielisyysintoilijat vain unohtavat aina sen, että suomenkielisilläkin on oikeus käyttää äidinkieltään, myös niissä kunnissa, joissa enemmistä puhuu äidinkielenään muuta kieltä. Yksisilmäinen kielilain tulkinta johtuu voimakkaasta ruotsinkielisestä vähemmistöstä, joka aina on vaatimassa ruotsinkielistä palvelua, mutta ei ole ymmärtänyt itseään koskevaa velvoitetta oppia ja tarvittaessa käyttää suomea - heidän vinkkelistään toista kotimaista! Oma lääke on aina karvasta.

Kun lähtötilannekin on tämä, on tuleva ruotsin kielen virallisen aseman poisto vain muodollisuus - suomen kieltä kun tulee kaikkien jo Suomessa osata.

Mitenköhän Pioneeri-lehden päätoimittajaan suhtauduttaisiin omiensa joukossa jos hän toisi "valkoisia-arvoja" esille samalla tavalla kuin meidän Partiojohtaja-lehden päätoimittaja pääkirjoituksessaan "punaista" ja "kaksikielisyys" -propagandaansa?

Mielenkiintoista on myös, että vielä 2000-luvulla löytyy näitä, jotka kokevat ettei esim. oma lapsi voi aloittaa partiota, koska se on "valkoisten" harrastus. Kuvittelisi jo tässäkin asiassa "vastakkainasettelun" olevan historiaa; oli asuinkaupunki sitten mikä tahansa Suomessa. Tosin onhan sitä pioneeritoimintaakin vielä olemassa, joten voihan sinnekin liittyä tai vaihtaa jos haluaa jatkaa "punaisten" arvojen perinteitä kommunismin hengessä...

Pidetään jatkossakin Suomalaisen partion arvokkaista perinteistä kiinni, eikä mennä vastapuolen virittämään miinaan!

Niin, kuvittelisi vastakkainasettelun olevan historiaa - silti viljelet sitä itsekin viestisi alussa. Minusta on hienoa, että meidän Partiojohtaja-lehdessä saa kyseenalaistaa tapoja ja tottumuksia ja pohtia niiden taustoja. Eikö se juuri ole merkki terveestä ja demokraattisesta järjestöstä, joka kestää itsekritiikkiäkin?

Milläköhän tavalla minä viljelen vastakkainasettelua? Päätoimittajahan sitä tekee ja koittaa sillä nostattaa kannattamaansa punaista-aatetta (sekä kaksikielisyyttä) kirjoituksessaan.

Kuitenkin siitä lähdetään, että ne ketkä haluavat vielä tänäkin päivänä haikailla kommunismin ja punaisen aatteen nimeen voivat edelleenkin mennä pioneeri-toimintaan mukaan. Jätetään partiolaiset vastaavan ja muidenkin poliittisten ääripäiden ulkopuolelle näin 2000-luvulla.

Aino ravistelee meitä miettimään vähän syvemmältä perinteisiä juhlamuotojamme. Hyvä niin, ehkä niitä pitäisikin vähän tuulettaa. Mutta samalla hän ylläpitää ja uusintaa vanhoja vastakkainasettelun kertomuksia.

Minusta Lauri Jahkolan esittämä paradoksi voisi tässäkin toimia: menneet polvet tekivät työtä partioliikkeen eteen, jotta nykyään hyvin eri tavoilla ajattelevat ihmiset voisivat tänään tehdä omat ratkaisunsa. Partioliikkeen historiaan me emme voi vaikuttaa. Mutta me voimme vaikuttaa siihen, miten me parannamme nyt partiossa toimivien ihmisten ymmärrystä, ajattelukykyä ja toimintakykyä omassa elämässään. Mukaanlukien itsemme.

Tässä valossa voimme vilpittömästä kunnioittaa ja kiittää menneitä polvia heidän partion eteen tekemästään työstä. Varmasti heidänkin elämässään on asioita, joista emme ole samaa mieltä - mitä sitten? Heidän esimerkkinsä voi innostaa meitä: tehkää paremmin, onnistukaa omassa tilanteessanne, tästä voitte jatkaa.

Minulle partio on kasvatusjärjestö, jonka tehtävänä on parantaa nuorten valmiuksia olla aktiivisa toimijoita omassa elämässään ja yhteiskunnassaan. Tähän kuuluu erilaisuuden kohtaaminen, sen sietäminen ja mahdollisesti ymmärtäminen. Vierastan ajatusta, että partio olisi opillinen liike, josta väärinajattelijat pitää savustaa ulos. Miten erilaisuuden hylkiminen partiossa auttaisi nuoria kohtaamaan positiivisella ja rakentavalla tavalla ihmisiä muussa toiminnassaan?

Uskoakseni B-P:n ja Mannerheiminkin sotien ulkopuolinen toiminta oli monella tavalla arvokasta ja pyrki lisäämään rauhan ja hyvinvoinnin edellytyksiä mm. perustamalla partiotoimintaa, tukemalla neuvolatoiminnan perustamista, veripankkien perustamista ja kaikkea sitä, mitä hyvinvointiyhteiskunnassa nyt pidetään itsestään selvyytenä.

Oleellista olisi kysyä nyt sitä, miten Suomesta tulee partiotoiminnan ja meidän henkilökohtaisen toiminnan kautta suvaitsevampi. Minkälaisia ystävyyksiä pystymme rakentamaan yli rajojen?

-Mikki

Historia on pääsääntöisesti voittajien historiaa ja voittajien saavutuksia siten muistellaan ja kunnioitetaan. Suuresta syystä. Näin myös meillä partiossa ja myös meillä suuresta syystä.

Harvoilla asioilla vaan on vain yksi aurinkoinen puolensa. Virheitä tekevät kaikki, myös suurin osa sankareista. Se, että saa suhtautua kriittisesti myös sankareiden historiaan on demokratian kulmakiviä.

Minusta ei Aino tässä esitä perinteiden nurkkaan heittämistä vaan herättää keskustelemaan arvokkaiden perinteidemme taustoista.

On rohkeaa katsoa totuutta silmiin ja silti - sen takia - perustella itselleen yhä uudelleen tekemänsä valinnat.
Uskon, että se vain vahvistaa perinteidemme arvostusta.

Joka tapauksessa:
Miten huivin pistäminen kaulaan vaikuttaa ihmiseen ja hänen käyttäytymiseensä ja miten vaikuttaa huivin pois ottaminen. Partiolaiselle hyvä ja oikea moraalikysymys jota meidän jokaisen pitäisi pohtia.

Mukavan provosoiva ja kiinnostava pääkirjoitus. Monista asioista olen (tosin ehkä en samalla kiihkeydellä kuin kirjoituksessa) samaa mieltä.

Sovitaan sitten vaikka että olen kommari ja/tai homosivari, mutta kyllä tähän järjestöön pitää mahtua monenlaisia ihmisiä, myös meitä, jotka emme pidä marsalkka Mannerheimia esikuvana. Isänmaanrakkautta ei ole vain yhdenlaista. Myös pasifismin ja asepalveluksesta kieltäytymisen voi nähdä kunnioituksena veteraaneja kohtaan.

Nimimerkki Akin kanssa samaa mieltä, että järjestön äänenkannattajan pääkirjoitukset linjaavat järjestön linjaa. Jos päätoimittaja sooloilemalla linjaa itsenäisesti, pitää hänen esimiehensä ryhtyä toimenpiteisiin.

SP on siis sitä mieltä, että partiolaiset eivät voi osallistua Tähtitorninmäen lipunnostoon? Onko Mannerheimin kunniapartiolaisuus peruttava? Onko Mannerheim-soljet palautettava ja taottava niistä auroja?

Seuraavaksi kannattaa hyökätä B-P:tä vastaan. Lahtarismiehiä hänkin, neekereitä kurmootti Afrikassa.

Toivottavasti pääkirjoitus jää päätoimittajan viimeiseksi tähän julkaisuun. Kuten edellä todettiin, miksi ihmeessä meillä on tällainen päätoimittaja Partiojohtaja-lehdessä?

Suomen marsalkka, kunniapartiolainen Mannerheim johti maatamme itsenäisyytemme säilymiseen kolmasti. Ensimmäisen niistä, Vapaussodan voiton myötä meillä ylipäänsä on partioliikettä ollut tässä maassa, jo 100 vuotta.
Iloitkaamme siitä ylpeinä, siskot ja veljet!

Hurskastelevan vasemmistolaista tarinaa pääkirjoituksessa. Onneksi partio on suvaitsevainen, kommunisti voi harrastaa partiota ja innokas ruotsinkielinen kommunisti saa vapaasti laukoa mielipiteitään partiojohtajan pääkirjoittajana. Suomi on vapaa maa ja valkoiset voittivat aikoinaan, siksi pääsee tuollaistakin lätinää lukemaan. Lisää Öhman lisää!!!!!

Kuten minulle aikoinaan vastattiin, kun perustelin sotaveteraanille aikomustani hakea siviilipalvelukseen: "Niin... jos ei sotaan olisi menty, ei niin voisi nykyään tehdä"

Eläköön Suomi ja suomalaiset etenkin!

Onhan kaljanjuonti aina hatunnosto isänmaamme lukuisia panimoita kohtaan.

Ja verorahojakin kilisee suomileijonan kirstuun.

Itse menen jälleen ylpeänä Tähtitornimäen lipunnostoon. Se vastaa minun arvopohjaani.
Olenhan luvannut rakastaa Jumalaani, Isänmaatani ja Ihmiskuntaa.
Sen jälkeen menen Itsenäisyyspäivän kirkkoon jossa on partiolaisten lupaustenantotilaisuus.

Miksi meillä on tällainen päätoimittaja Partiojohtajalehdessä?

Mielestäni päätoimittajan tulisi heijastaa järjestön linjaa.
Tuntuu siltä että linjat ja johtaminen ovat SP:ssä hieman hakusessa kuninkaan johdolla pidetystä arvopohjaseminaarista huolimatta.
" Suutarin lapsilla ei ole kenkiä".

Onneksi sentään peruskirja saatiin hyväksyttyä hyvässä muodossa vaikka pieni aktiivinen joukko vapaa yms. -ajattelijoita yrittikin tehdä myyräntyötään.

God Självständighetsdag och var alltid redo

No höpö höpö! Kyllä järjestöön pitää sopia lehtiä, jotka tekevät muutakin kuin järjestön virallista kantaa. Meidän piirissäkin tämä on käsitelty pihassa. Antaa tosi köyhän kuvan järjestöstä, jos lehdet ovat vain virallisen ääniä.

"Miksi meillä on tällainen päätoimittaja Partiojohtajalehdessä?"

Hmm. Varmaan se on valitty niistä, jotka ovat tarjoutuneet tehtävään ja luvanneet tehdä parhaansa. Kyllä päätoimittaja saa minusta kyseenalaistaa asioita ja tuoda eriäviä mielipiteitä. Siitä en ole varma, onko Aino tosissaan kiihkoissaan asian puolesta vai onko se tarkoituksellista provokaatiota.

"Mielestäni päätoimittajan tulisi heijastaa järjestön linjaa.
Tuntuu siltä että linjat ja johtaminen ovat SP:ssä hieman hakusessa kuninkaan johdolla pidetystä arvopohjaseminaarista huolimatta.
" Suutarin lapsilla ei ole kenkiä"."

Mielestäni järjestön linja on yksi veteen piirretty viiva. Se mitä jokin peruskirja lopulta merkkaa ruohonjuuritason partiotoiminnassa on jokseenkin kyseenalaista (tämä vain nöyränä kokemuksenani eri lippukuntien toimintaa seuranneena). Suutari sen sijaan (ainakin Väinö Linnan kirjasarjassa) onkin punanen työläinen, ei mikään monarkki eikä edes hegemoonikko.

Aika kiihkoisaa materiaalia.

Suomalaisuuden liitto on muuten perustettu Snelmannin satavuotispäivänä 12.5.1906 muistakin kuin pakkoruotsin alasajamisen takia, muun muassa suomalaisen kulttuurin ja tapaperinteen vaalimiseksi. Hieman "Illuminattimaisesti" kuvaamasi seura ei taida olla kuitenkaan läpeensä paha?

Sen lisäksi että Mannerheim oli valkoinen ylipäälikkö, oli hän myös jälkeenpäin Suomen armeijan ylipäälikkö ja tasavallan presidentti, sekä eritoten kova partioliikkeen kannattaja. Mannerheimillä omilla toimillaan oli myös suuri vaikutus siihen, että sinäkään et joudu vaan saat halutessasi opiskelemaan venäjää. Vai onko meidän opiskeltava pakolla vain toisen entisen isäntämaan kieltä? Mannerheim oli sisällissodan lisäksi suuri valtiollinen vaikuttaja niin sisä- kuin ulkopolitiikasta.

Suomen nopeiten kasvava kieliryhmä on muuten venäjänkieliset.

Oli sitten patsaana Mannerheim, Pekurinen tai Otto Ville Kuusinen, fakta on se, että kaikki ei kaikkia mielytä. Onko sillä patsaalla väliä vai olisikohan se ajatus siinä se avainasia? Ymmärretävää on varmaankin, ettei hävinneelle osapuolelle patsaita pystytetä? Vai pitäisikö ihan vaan tasa-arvon takia nyt ottaa se Mannerheim pois sieltä Tampereelta, Helsingistä, Lahdesta, Mikkelistä, Turusta ja Seinäjoelta ettei 90 vuotta sitten tapahtuneet, kylläkin valitettavan veriset, muistot nouse pintaan?

Uskonnot jätit kuitenkin koskematta tällä kertaa. Olen ilokseni ollut monet kerrat itsenäisyyspäivänä lippukuntani paikkakunnan kirkossa katsomassa lupauksenantoa. Punainen tai valkoinen, samallalailla veteraanin silmäkulmassa on kostetta sudenpentujen lipusta kiinnipitäessä ja lupausta antaessa. Pitäisikö partio vapauttaa uskontojenkin ikeestä, ettei vaan joku siitä ottaisi itseensä?

Kyse on perinteiden kunnioittamisesta, ei pakkoruotsin poistamisen kannattamisesta tai punavankien kohtelun muistelemisesta. Näillä asioilla on aina kaksi puolta. Ne perinteet on niitä asioita joille partion perusta rakennetaan ja ne on niitä arvoja jotka toivon mukaan tekee pikku partiolaisista aktiivisia yhteiskunnan jäseniä ja tulevaisuuden rakentajia.

Syyttelemällä, sormea osoittamalla tai pikkumaisuuksilla ei pitkälle pötkitä. Halvalla tavalla pyrit provosoimaan ja eipä voi olla kuin pettynyt.

Sisältöä kiitos.

Turhautuneelle: jos ei pötkitä, niin miksi itse osoittelet? Kukaan tässä ei ole syytön, mutta ei silti tarvita henkilökohtaisia syytöksiä. Eiköhän kyseessä ole meidän jokaisen partio, joka on vähän hakusessa julkisuuskuvansa kanssa. Kyse oli lähinnä siitä, että vasemmistolaisiksi itsensä mieltävät saattavat vieroksua partiota näiden julkisuustempaustemme takia.

"Oli sitten patsaana Mannerheim, Pekurinen tai Otto Ville Kuusinen, fakta on se, että kaikki ei kaikkia mielytä. Onko sillä patsaalla väliä vai olisikohan se ajatus siinä se avainasia? Ymmärretävää on varmaankin, ettei hävinneelle osapuolelle patsaita pystytetä? Vai pitäisikö ihan vaan tasa-arvon takia nyt ottaa se Mannerheim pois sieltä Tampereelta, Helsingistä, Lahdesta, Mikkelistä, Turusta ja Seinäjoelta ettei 90 vuotta sitten tapahtuneet, kylläkin valitettavan veriset, muistot nouse pintaan?"

Hmm. Ehkäpä en silti lähtisi partiolaisena Otto Ville Kuusisen patsasta kumartelemaan. Kyseessä lienee aika luopiomainen ihminen, joka kuulemma jätti vaimonsakin Staliniin vainojen uhriksi. Onko tällainen kärjistämine myös hieman kiihkeätä? Ei kai pääkirjoituksessa pyydetty patsaita palvomaan?

"Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen." "Älä pidä epäjumalankuvia" Voidaan tulkita niin, että ihmistä täällä pitää palvoa, ei mitään myyttiä, eikä etenkään henkilömyyttiä.

P.S. Hengelliset asiat on kyllä syyttä paitsiossa toteutuneessa partio-ohjelmassa. Ainakin meidän lpk:ssamme, vaikka srk:n kanssa ollaankin hyvissä väleissä.

Hienoa, että halvalla tavalla saa provosoitua noin laadukkaan vastauksen!

En Ainoa halua mollata mitenkään, katson aina ylöspäin sitä joka omalla vapaalla ajallaan toimii, eikä vain kommentoi ja katso sivusta.

Sormella en halua osoitella, kommentoida sisältöä vain.

Hienoa on, että meillä on järjestössä ihmisiä laidasta laitaan, kaikissa väreissä ja kaikista puoluekunnista.

Hienoa on, että meillä on nettilehti, joka voi olla vapaasti kriittinen viestinnässään.

Hienoa on, että vaikka kuinka akateemisia amiksia ollaankin, ei arkitoimintaa leimaa oikeistolaisuus tai vasemmistolaisuus.

Hienoa on, että partion ruokalistalla on tasa-arvo, ympäristökasvatus ja demokratia.

Sillä sitähän se puolueettoman partion tehtävä on, antaa mahdollisuus ja vieläpä rohkaista olemaan oma itsensä, etsimään omaa näkemystään yhteiskunnan ja uskonnon kysymyksiin.

Jos tarkoituksena on herättää keskustelua, tehdään se mielellään jotain muuta kautta. Mielestäni hyvä pointti esitetty tökeröllä yleistämisellä. Kirjoitus on hyvä esimerkki tämän päivän journalismista. Mielipitein perusteltuja väitteitä yhdistettynä puutteelliseen sisältöön = ihmisten johtamista harhaan.

Aika pieni synti, jos tämä pääkirjoitus on harhaanjohtamista. Mutta järkiargumentit tietysti ovat aina plussaa!

Ehkäpä partiojohtaja.fi voisi pitää jotain kolumnisti- tms. palstaa, jolla vierailevat kirjoittajat voivat asiallisesti tuoda esiin partion epäkohtia? Vaikkapa tieteellisen tutkimusten siivittäminä? Minusta olisi myös kiva tietää, kuinka moni ammattikoululainen vaikkapa pääkaupunkiseudulla jatkaa partioharrastustaan? Ainakin omassa lpk:ssamme meininki on aika akateemista ja sanalla sanoen, oikeistolaista. Vaikka toki solidaarista ja kommunististakin siinä mielessä, miten kommunismi esim. perheissä toteutuu. Eli jaetaan eväät, käytetään lpk:n yhteisomistuksessa olevia retkeilyvälineitä jne.

Juuri näin.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.